Viimeinen viikonloppu + lähtö

Lauantai aamuna heräsimme ajoissa ja lähdimme heti meikattuamme kohti keskustaa! Olimme varanneet alkuviikosta meille paikat pannukakkuristeilylle, joka oli siis 75min ristely, jossa oli all you can eat pannukakku buffet! Risteily oli hauska ja erittäin vatsan täyttävä. Veneretkemme loputtua suunnistimme jälleen kohti metroa ja Haagia shoppailureissua varten. Kiertelimme kauppoja ja eksyimme vahingossa chinatowniin! Kiertelimme vähän lisää, jonka jälkeen lähdimme etsimään jotakin kahvilaa, jossa leputtaa hetki jalkojamme. Päädyimme söpöön pieneen kahvilaan, jossa joimme kahvia ja pirtelöä, kunnes lähdimme jälleen kohti Rotterdamia. Huomasimme, että kello näyttää jo melkein kahdeksaa kun vihdoin selvisimme Rotterdamiin. Päätimme mennä metrolla suoraan Zuidpleiniin, josta juoksimme rappusia ennätysvauhtia alas, jotta ehtisimme bussiin. Jollain ihmeen kaupalla bussi oli vielä kauppakeskuksella ja juoksimme bussiin, sillä emme millään jaksaneet kipeiden jalkojemme kanssa kävellä. Talolle palattuamme tilasimme pizzaa ja pastaa, jota tyytyväisinä mussutimme ennen nukkumaan menoa. Sunnuntaina oli jälleen aikainen herätys, koska sovimme lähteämme opettajamme kanssa katsomaan tuulimyllyjä sekä tekemään jotain, mikä oli meille vielä silloin salaisuus. Dilay tuli hakemaan meitä koululta, hollantilaiseen tapaan hieman myöhässä aikataulusta, n. 12.45. Hän lähti ajamaan meitä kohti Dordrecht nimistä kaupunkia. Siellä kävimme syömässä hollantilaisia pieni pyöreitä poffertjes nimisiä mini-pannukakkuja. Mielestämme niissä oli aivan liikaa tomusokeria, mutta muuten ne olivat erittäin herkullisia. Dilay halusi meidän maistavan hänen mielestään maailman parasta jäätelöä, joten lähdimme kävelemään kohti jäätelökauppaa. Jäätelöt syötyämme lähdimme autolla kohti Kinderdijkin tuulimyllyjä. Matkalla huomasimme kuinka hulluja ajajia hollantilaiset ovat. Ihmiset ajoivat hirveän kovaa, tööttäilivät kokoajan ja useampaan otteeseen jollain oli keskisormi pystyssä. Ennen tyylimyllyille menoa, Dilay kävi hakemassa koiransa, Kayan, kotoaan, joka oli lähellä tyylimyllyjä. Kävimme kävelemässä ja katselemassa tyylimyllyjä, kiertäen pientä polkua pitkin. Matkalla näimme monia eläimiä, joista osa oli vapaana! Tyylimyllyjen jälkeen lähdimme autolla jälleen liikenteeseen ja Dilayn piti käydä tankkaamassa autoa. Olimme aiemmin maininneet, että haluaisimme ostaa hostäidillemme kukkia ja ehdimmekö kauppaan ennen sen sulkeutumista. Huoltoasemalla Dilay viittoi meille oudosti emmekä ymmärtäneet mitä hän tarkoitti. Hän juoksi autolle ja kertoi huoltoaseman edessä olevan myynnissä kukkia, joita oli vain yksi kimppu jäljellä. Kukaan meistä ei päässyt autosta ulos (autossa oli vain kaksi ovea ja Ronjalla oli koira sylissään etupenkillä) joten annoimme rahaa Dilaylle joka osti kauniin keltaisen kimpun meille. Tämän jälkeen lähdimme takaisin koulun luo, jossa hyvästelimme toisemme. Lähdimme astelemaan tuttua reittiä, viimeistä kertaa, kohti takaisin host perheen taloa. Heitä ei näkynyt missää, joten aloimme laittaa kukkia maljakkoon. Juuri kukat maljakkoon saatuamme, he saapuivat kotiin, jolloin pystyimme antamaan kukat heille. Hetken huilitauon jälkeen lähdimme kaikki yhdessä kohti Happy Italy-nimistä ravintolaa. Söimme herkullista ruokaa ja nautimme viimeistä yhteisolon hetkistä. Tämän jälkeen lähdimme vielä käymään katsomassa rantaa, joka sijaitsi Haagissa. Koko matkan ajan Tiia ja Veera hakkasivat toisiin, koska keltaisia autoja oli paljon. Pääsimme rannalle, jossa kävelimme ympäriinsä. Lähdimme etsimään Lenietä ja Marcelia, jotka olivat jääneet sisälle odottamaan meitä. Löysimme Lenien soiton jälkeen, joka lähti hakemaan Marcelia, joka oli jo ehtinyt kasinolle pelaamaan. Jäimme juttelemaan kasinon portsarin kanssa, sillä jollain meistä (ei ainankaan Tiia) ei ollut henkkareita mukana. Kerroimme portsarille suomesta, kylmästä säästä ja hän ei meitä uskonut täysi-ikäisiksi. Lenien ja Marcelin saapuessa lähdimme autolle ja lauloimme matkalla takaisin talolle, Tiian ja Veeran hakatessa toisiaan, nyt Ronja heidän välissään. Talolle päästessämme otimme vielä selfien Lenien ja Marcelin kanssa muistoksi, ennen kun he lähtivät vielä käymään Lenien siskon luona. Vietimme keskenään mukavaa iltaa, kuuntelimme musiikkia ja kävimme kävelemässä. Hieman haikeina kävimme viimeisille yöunille. Heräsimme maanantai aamuna väsyneinä pakkaamaan tavaroitamme. Panikoimme molemmat matkalaukun painosta, mutta huomasimme tilaa riittävän vielä. Kävimme myös ostamassa vielä viimeset stroopwafelit lähi kaupastamme. Olimme ajoissa saaneet pakattua ja siivottua, jonka jälkeen menimme alakertaan kuluttamaan aikaamme. Tiia korjasi vielä Ronjan takin, joka oli edellisellä viikolla mennyt hieman rikki, Tiian toimesta. Lenie tuli vielä kotiin hyvästelemään meidät ja toi meille suklaata. Hän lähti vielä saattamaan meidät juna-asemalle, jossa koimme vielä haikeammat jäähyväiset. Siitä kuljimme junalla Amsterdamin lentokentälle. Siellä kävimme syömässä Leon nimisessä ravintolassa. Tämän jälkeen yritimme viedä laukkujamme, mutta meille kerrottiin bag dropin alkavan vasta tunnin kuluttua. Päätimme lähteä kauppaan ostamaan kahvia, päätyen ostamaan Starbucksin valmiskahvit. Koitimme kuluttaa aikaa ja pian huomasimme voivamme viedä laukut jo pois ja lähteä turvatarkastukseen. Pääsimme turvatarkastuksesta ongelmitta ja lähdimme tekemään viime hetken ostoksemme. Päädyimme, yllätys yllätys, Starbucksiin juomaan viimeiset kahvimme. Lähdimme pikku hiljaa raahautumaan kohti porttiamme, jossa pääsimme melko nopeasti koneeseen. Lentomme oli melkein ajoissa ja vietimme sen mölyten kaikkea epämääräistä ja leikkien Tiian laiskiaispehmolelun kanssa. Laukut saatuamme lähdimmekin kaikki omille teillemme ja nukkumaan!